Pohdintaa liikunnasta

Olen viimepäivinä lenkkeillessäni miettinyt, että millaisia matkoja olen kulkenut kävellen aikaisemmin verrattuna nykyhetkeen. Harrastan mm. geokätköilyä ja kotoa löytyy kaksi luppakorvaa. Koirien lenkitys on aina ollut se haastavin osuus koirien omistamisessa. Varsinkin nykyään, kun meillä on iso piha, missä koirat painii lähes koko meidän kotonaoloajan. Ei ole tarvetta tehdä pitkiä lenkkejä säännöllisesti.

Nyt olen kulkenut useiden kätköjen ohi normaalilenkeilläni, kun aikaisemmin tuli ajettua autolla viereen ja etsittyä se purkki. Autolla liikkumisen sijaan olisin ihan hyvin voinut kävellä paikalle ! Ja siinä myös voittaa kaikki osapuolet, minä ja koirat. Koirat nauttii lenkistä, kun pääsevät kotipihaa pitemmälle haistelemaan ja kävelemään. Samoin minä. Lenkkeily on parantanut mun psyykkistä hyvinvointia ja kunto kasvaa kohisten. Olen myös löytänyt kaikkia ihania uusia reittejä meidän kodin lähiympäristöstä. Mukavia kävelyteitä metsässä ja jopa ison metsäalueen, missä koirat saavat juosta vapaana.

Tietysti eri asia on, kun välillä ajetaan purkkien takia kauemmaksi, esimerkiksi metsään lenkille. Tätä olen harrastanut aina, ja se ei ole tuntunut vastenmieliseltä. Tykkään koluta uusia maastoja ja liikkua metsässä. Nyt tilanne on hieman eri, sillä mulla ei ole enää omaa autoa, vaan olen puolison auton varassa. Päästään siis muutaman kerran viikossa kauemmaksi.

Mikähän on ollut mun ongelma tähän asti lähteä päivittäin kunnon lenkille? En tiedä.

Ps. Tänään jouduin kiristämään collegehousujen naruja, kun meinasivat pudota jalasta. :)

Päivälenkillä syyskuisessa metsässä