Oon ainakin kerran aikasemminkin kirjoittanut tavoitteista, mutta voisinpa vähän päivittää niitä.
Yritän jonkinnäköistä pientä palkkiosysteemiä jokaisesta pudotetusta kilosta. Ehkä rahaa tatuointikassaan. Tai uusia kirjoja. (Puoliso ilahtuu tästä, meillä on kirjoja liian paljon ja kokoajan tulee lisää...)
Ensimmäinen tavoite on päästä alle sadan kilon. Ja kun se on saavutettu, niin aion ostaa itselleni Fjällrävenin Kånkenin eli ketturepun. Aika iso palkkio muutaman kilon saavuttamisesta, mutta mulle tää alku on kaikkein vaikein. Kun pääsee vauhtiin, niin helpottuu. Alkuperäinen palkkio oli voimistelurenkaat, mutta puoliso ei ollut (tästäkään) kovin innoissaan, väitti etten alkuinnostuksen jälkeen enää käytä niitä. Pöh,
Sen jälkeen seuraava tavoite on alle 90kg ja palkkiona Tuan jo piirtämä saukko-tatuointi. Mun toteemieläin.
Mitähän sitten seuraavat palkkiot olisi? Enpäs tiiäkään. Mutta tavoitepainossa (alle 70kg) palkkio on iso tatuointi reiteen. Aiheena luultavasti roller derby pin-up -tyttö tai sitten iso kurki. En oo päättäny vielä, mutta reisi on place-to-be.
Mitähän sitä keksisi alle 80kg:n tavoitteeksi?
Tavoitteet ovat tärkeitä, olipa matka mikä tahansa. Kun suunta on selvillä, on reitti huomattavasti helpompi kulkea. Itsensä palkitseminen unohtuu kovin usein, onneksi olet sen muistanut tähän mukaan. Mielessäni kylläkin kävi, että olet varmasti ansainnut noiden kymppien välissäkin pieniä välipalkintoja. =) Tsemppiä projektiisi! <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ! Mä olen miettinytkin, että pitäisikö sitä lahjoa itseään vielä välitavotteiden saavuttamisestakin. :) Tarvis keksiä hyviä tapoja. Mutta eiköhän tämä hahmotu. Olen samaa mieltä, että kun on suunta selvillä, niin tavoitteita kohti on helpompi mennä.
VastaaPoista