Repsahduksista mietintää

Tänään oli töissä hetkittäin niin hiljaista, että ehti miettiä tätä projektia. Tai elämäntapamuutosta. Ja se taitaa olla se hilight, se elämäntapamuutos. En ehkä jatkossakaan kieltäydy kaikista herkuista ja syö aina vaan täydellisen terveellisesti. Jos menen kahvittelemaan kaverin kanssa, voin syödä sen munkin, ilman että elämäntapa menee pilalle. Miksi siis ahdistuisin siitä, jos syön sen munkin?

En voi yksinkertaisesti kieltää itseltäni kaikkea siihen asti, että pääsen ihannepainoon. Koska sittenhän luultavasti annan itselleni luvan syödä normaaliin tapaan kaikkea mitä olen tämän projektin aikana kieltänyt itseltäni.

Avainsana taitaa olla kohtuus. Eli se syöminen jää siihen yhteen munkkiin tai pariin karkkiin. Ei koko litraa jäätelöä tai puolta kiloa irtokarkkeja. Roskaruokaa voi syödä ehkä jopa viikottain, mutta ei joka toinen päivä.

Tähän asti suurin ongelma on ollut se, että sitä roskaruokaa syödään monta kertaa viikossa ja siihen päälle kaikki herkut. Karkkia, jäätelöä ymymym. Ja nyt tämän "dieetin" aikana olen totaalisesti kieltänyt itseltäni kaiken, ja kun olen "sortunut", niin olen kokenut huonoa omaatuntoa ja ahdistusta siitä, että mitä mä nyt taas menin syömään. Pitäisi varmaan kääntää tää ajatusmalli ylösalaisin ja antaa itselleen lupa syödä sillon tällöin niitä herkkuja, mutta kohtuudella.

Tänään annoin itselleni luvan herkutella, kun olen yksin kotona paremman puoliskon ollessa baarissa. Hain subileivän, ostin irtokarkkeja, vanilla colan ja katsoin leffaa. Irtokarkkeja ostin normaaliin tapaan reilu puolikiloa, mutta leivän syötyäni ja cokiksen juotuani, söin ehkä kymmenen karkkia, joista viimeiset meni lähes pakottamalla. Sitten kärsinkin vatsakivuista loppuleffan ajan, ihan vain koska olin syönyt liikaa. Missä vaiheessa tässä näin kävi?

Nyt jo parit housut ovat jääneet isoiksi, joten vaaka ei kerro kaikkea. Pienillä askeleilla eteenpäin. :)